keskiviikko 4. lokakuuta 2017 | 4.40

Tunteellinen vai viallinen?

Halusin kirjoittaa ehkä isoimmasta prosessistani, jonka kanssa olen kamppaillut koko elämäni. Olen tunne-ihminen. Aivan pienestä tytöstä asti olen ollut hyper-tunteellinen, tunnen paljon, tunnen kovaa, tunnen korostetusti, tunnen kaiken maan ja taivaan väliltä. Niin kauan kun muistan, äitini on sanonut: ''Idalla on kaksi ääripäätä; joko hän on niin ilosta riemuissaan että hyppii seinillä ja nauraa niin että talo raikaa, tai sitten kaikki on niin huonosti että maailmanloppu tulee ja kaikki on niin katastrofaalista tuskaa ettei pysty edes elämään.'' Äiti aina naureskelee hyväntuulisesti asialle, kuinka hänellä on todella tunteellinen tytär, mutta tämä on ollut todella iso kamppailu minulle, ja myös perheelleni.

Olen todella erilainen muista perheenjäsenistäni. Nuorena kutsuin itseäni mustaksi lampaaksi, koska en todellakaan kokenut olevani samasta puusta veistetty. Olen perheeni ainoa taiteilija. Olen perheeni ainoa tunne-ihminen. Perheenjäseneni ovat enemmän järki-ihmisiä, jalat-maassa tyyppejä. Hekin ovat  tottakai tunteellisia mutta he ovat myös enemmän hillittyjä ja rauhallisia.  Erilaisuus on ihana asia, enkä ole perheenjäseniäni huonompi, eivätkä he ole minua huonompia, koska olemme erilaisia. Tämä kontrasti on kuitenkin ollut todella vaikea asia ja aiheuttanut todella paljon disconnectionia ja konflikteja.

Olen ja olin todellakin juuri sellainen kun äiti kuvaili. Jos minua sattui, tai suutuin jostain, niin sain klassisia itkupotkuraivareita, tai sitten vain hautauduin sänkyyni tuntikausiksi itkemään hirveissä tuskissa. Tai sitten masennuin niin syvästi että toivoin vain kuolevani pois (Kyllä, olin aika melodramaattinen). Jos taas olin iloinen, niin olin kuin itse aurinko ilokaasu-huuruissa. Saatoin juosta ympäri taloa, pomppia sängyillä ja sohvilla, nauraa hersyvää kovaäänistä huutonaurua, kiljahdella riemusta, laulaa kovaa ja tanssia kuin maailman kliseisimmässä musikaalissa ja kaikin puolin kaikki läsnäolijat saivat tuntea nahoissaan kuinka riemuissani olin. En todellakaan ole ikinä ollut mikään jalat-maassa tyyppi, vaan olen aina tuntenut kaikki tunteet todella korostetusti. Tällainen ylenpalttinen tunteidenpurkaus säikäytti rauhallisempia perheenjäseniäni, ja muita ihmisiä. En syytä heitä siitä, että heidän oli vaikea ymmärtää. Kuinka he olisivat voineet ymmärtää kun olivat itse niin erilaisia? Tunteidenpurkauksista seuranneista tilanteista minulle on kuitenkin jäänyt todella syviä haavoja, mitä käsittelen vielä tänäkin päivänä.

Rauhalliselle ja hillitylle ihmiselle toisen vahva tunteidenpurkaus on lievästi sanottuna mukavuusalueen ulkopuolella. Se on monesti säikäyttänyt tai pelottanut ihmisiä ympärilläni. Tapa, jolla he ovat yrittäneet käsitellä tilannetta on valitettavasti ollut todella satuttava, mutta he eivät yksinkertaisesti ole tienneet paremmin. Yleensä jos joku asia pelottaa, ajatellaan että tämä on varmasti väärin, mutta se ei ole totta. Minut on luotu tunteelliseksi ihmiseksi, se ei ole persoonallisuushäiriö. Koen asiat vahvasti ja tunnen paljon. Se on kuka olen. Tunteellinen. Tunne-ihminen. Feeleri. Tottakai minun on pitänyt ja pitää oppia hallitsemaan tunteitani, koska en voi antaa niiden hallita elämääni, mutta minun ei myöskään kuulu tukahduttaa niitä. Se olisi todella epätervettä pitkässä juoksussa ja saisi vain aikaan tunnelukkoja ja tukahdutettua kipua. Joten mikä minua on satuttanut kasvaessani tämän luonteenpiirteen kanssa? Hyssyttely ja kontrolloiminen. Jos olen ollut iloinen, olen ollut liian iloinen. Pidän liikaa meteliä, häiritsen liikaa, juoksen liikaa, laulan liikaa, tanssin liikaa, nauran liian kovaa, heitän liikaa läppää, aiheutan liian paljon sekaannusta, en ole tarpeeksi rauhallinen, en pysty keskittymään yms yms. Miksi en voi leikkiä rauhallisesti? Miks pitää esiintyä? Miksi en voi puhua tai nauraa hiljempaa? En ikinä ymmärtänyt miksi riemuitsemiseni häiritsi ihmisiä niin paljon. Aina kun minua pyydettiin lopettamaan, mieleni yhdisti ilon johonkin väärään. Että olen tehnyt jotain väärin. Sitten tuli häpeä. Samalla tavalla kun olin surullinen. Kuulin monesti että en saa reagoida niin vahvasti, en saa itkeä niin kovaa, miksi tämä on nyt niin iso asia, ei tämä ole mikään maailmanloppu, lopeta itkeminen, ole hiljaa, miksi olet tuosta noin loukkaantunut, mikset voi vaan unohtaa tuota asiaa, miksi et päätä olla loukkaantumatta, miksi et vaan unohda, tuo on ihan sairasta miten vahvasti tunnet, ei ole noin iso asia, sun pitää olla enemmän tasapainoinen, sä oot ihan sekasin, sun tunteet on ihan all over the place, kukaan ei jaksa olla sun lähellä, sä oot liian raskas ihminen, sä et osaa hillitä itseäs, sul on tunteidenhallinta-ongelmia, sun lähellä on niin raskasta olla, sun pitää muuttua rauhallisemmaksi yms yms.

 Joka kerta kun tunteitani yritettiin kontrolloida näillä sanoilla, tunsin oloni tukahdutetuksi, turhautuneeksi ja epäonnistuneeksi. Tuntui siltä kuin minua olisi kuristettu. Tunsin valtavaa epäonnistumisen tunnetta, kipua ja häpeää siitä, etten kyennyt samanlaiseen rauhalliseen elämän prosessoimiseen kuin muut. Koin olevani viallinen maanantaikappale. Koin, että aivoissani on vikaa, että  olen tehnyt väärin enkä kykene tekemään oikein. Koin että epäonnistun jatkuvasti enkä kykene onnistumaan. Enkä ymmärtänyt miksi tein väärin. En ymmärtänyt, miksi ihmiset närkästyivät kun olin iloinen. En ymmärtänyt mikseivät ihmiset lohduttaneet kun olin surullinen. En ymmärtänyt mitään, tunsin vain todella paljon kipua ja epäonnistumista. Tämä johti aivan valtavaan turhautumiseen. Kun epäonnistut jatkuvasti, mutta et tiedä miksi. Et tiedä miksi se mitä teet on väärin ja miten voit tehdä toisella tavalla. Muotti johon minua yritettiin ahtaa tuntui väärältä ja täysin epäluonnolliselta, mutta sillä tavalla he halusivat minun käyttäytyvän. Mikä tuntui minulle oikealta, oli heille väärin ja mikä tuntui minulle väärältä oli heille oikein. En yksinkertaisesti kyennyt siihen, epäonnistuin jatkuvasti, joten kasvoin turhautuneena ja ajattelemalla että kukaan ei ymmärrä minua. Ja että olen viallinen.

Vasta aikuisena aloin ymmärtämään, että en itseasiassa ole viallinen. Minulla ei itseasiassa ole ongelmia hallita tunteitani. Minulla ei itseasiassa ole minkäännäköisiä mielenterveysongelmia, eikä persoonallisuushäiriötä. Olen itseasiassa oppinut hallitsemaan ja tekemään yhteistyötä tunteideni kanssa todella hyvin. Annan niille tilaa, mutta en ole niiden orja. Olen oppinut, että en tee valintoja tai päätöksiä tunnekuohussa. Olen oppinut hillitsemään itseni tilanteissa joissa saattaisin suutuspäissäni sanoa jotain tyhmää.  Olen oppinut että vaikka minusta tuntuu joltain, se ei välttämättä ole totta. Vaikka joku asia tuntuu maailmanlopulta, niin se ei välttämättä ole. Olen oppinut antamaan anteeksi ja siirtymään eteenpäin. Olen oppinut ottamaan huomioon ihmiset ympärilläni. Olen oppinut luovimaan ihmissuhteissa, ja rakentamaan yhteyttä ja yhteisymmärrystä. Olen oppinut keskustelemaan rauhallisesti vaikka olisin vihainen. Mutta en olisi oppinut mitään yllämainitusta ellen ensin olisi antanut itselleni lupaa tuntea.

Tapahtui jotain todella merkittävää, kun eräänä päivänä päähäni tupsahti: ''God did not make a mistake when He created you. You are who He created you to be and He did not make a mistake. He created you this way and your feelings are not flaws. You are not flawed. You are not broken. You were created in His image. Your feelings are beautiful and make life wonderful. Because of your feelings you are able to understand others. You are able to enjoy life more. There is nothing wrong about you. There is nothing wrong about you having feelings and emotions. You are perfect, because God made you. He gave you feelings. He made you this way, and IT IS GOOD.''

Tämä muutti kaiken. Tuo ''ääni'' ei sanonut sanaakaan siitä että ''...mutta muista hallita sun tunteita äläkä anna niiden hallita!'' koska ei tarvinnut. Koska se on ollut mun goal mun koko elämän, liikaakin. Eikä minussa ole ikinä ollut mitään vikaa, en tietenkään pienenä voinut osata hallita tunteitani, mutta käytöksessäni ei ollut yhtään mitään epänormaalia. Nykyään ainoat tilanteet joissa usein menetän malttini, ovat tilanteita jotka triggeröivät tämän haavan. Olen huomannut että hallitsen oikeasti tunteitani hyvin, tietysti välillä epäonnistun mutta pääpiirteisesti hallitsen tunteitani hyvin. Ainoat tilanteet missä menetän malttini ovat yleensä tilanteita missä jollain tavalla elän uudestaan lapsuuden tilanteita. Missä minua ei kuunnella, missä minua ei ymmärretä, missä ojennetaan minua tunteellisuuden takia jollain tavalla tai neuvotaan hallitsemaan tunteita enemmän/paremmin tms tms tms. Kun mietin, niin oikeastaan kaikki tilanteet missä menetän malttini pohjautuvat yleensä tähän, että jollain tavalla elän tässä tilanteessa uudestaan lapsuuteni tilanteita. Eli jos nämä ovat ainoita tilanteita missä menetän malttini, niin silloinhan ei ole kyse tunteidenhallinta-ongelmista ja äkkipikaisuudesta niinkuin minua on toruttu, vaan on kyse haavasta joka ei ole vielä parantunut! Ja minä en ole minun haavani. Haavat ei määrittele kuka olen. Eli tässä vapauduin valheesta, että minulla on ongelmia tunteidenhallinnan kanssa. Kyse on aina ollut haavasta, joka syntyi lapsuudessa kun ihmiset eivät osanneet käsitellä tunteellisuuttani vaan yrittivät kontrolloida minua, josta tuli tukahdutettu olo.




Vanhempana obviously opin hallitsemaan tunteita etten enää käyttäydy kuin pikkulapsi (Huom. teini-iän JÄLKEEN, hormonit + kehittyvät aivot = SOS). Mutta olen aina kokenut vahvasti. Nyt olen löytänyt tasapainon. Ja olen edelleen matkalla ja harjoittelen. Olen antanut itselleni luvan tuntea ja olla tunteellinen. Olen oppinut rakastamaan tätä piirrettä itsessäni sen sijaan että ajattelen sitä vain taakkana. Annan itseni tuntea ilon ja surun ja kaiken siltä väliltä, koska se on miten prosessoin elämää. En enää tukahduta tunteitani, vaan annan itselleni luvan olla juuri niin tunteellinen kuin olen. Olen huomannut, että jos en anna itselleni lupaa tuntea, en pääse asioista eteenpäin. Se on pakollinen vaihe prosessissa, muuten patoudun ja asiat jää kalvamaan. Ne jää käsittelemättä. Hyper-tunteellisena eläminen on kyllä myös raskasta (ja ihanaa). Pahat jutut tuntuu todella pahalta, mutta kun saan sen tunteen käsiteltyä, pääsen eteenpäin eikä minun tarvitse enää kokea sitä pahaa oloa. Minulla ei ole mitään muuta kuin positiivista sanottavaa siitä kun olen iloinen. Silloin olen TODELLA iloinen!! Tuntuu että pakahdun riemusta ja euforiasta. Minua edelleen harmittaa että se ärsyttää joitakin ihmisiä, mutta olen prosessissa jossa opettelen olemaan välittämättä asiasta. Iloa ei ole ikinä liikaa tässä maailmassa ja minä en aio enää koskaan antaa iloani pois koska se häiritsee jotain ihmistä. Kun saan iloni takaisin niin pidän siitä kynsin hampain kiinni enkä anna kenenkään varastaa sitä. Ilo tekee minusta vahvan ja onnellisen. Ilo tekee minusta tyytyväisen siitä huolimatta mitkä olosuhteet minulla saattaa olla.

En olisi ikinä kuitenkaan oppinut hallitsemaan tunteitani ellen olisi ensin oppinut rakastamaan niitä ja hyväksymään ne. En olisi ikinä oppinut antamaan anteeksi ellen olisi ensin sallinut itselleni aikaa olla surullinen ja loukkaantunut. En olisi ikinä oppinut rakastamaan itseäni ellen olisi hyväksynyt itseäni tunteellisena ihmisenä. En olisi ikinä oppinut tasapainoiseksi ihmiseksi ellen olisi ensin sallinut itseni tuntea tunteita. En olisi ikinä oppinut että en voi antaa tunteiden hallita ja ohjata elämääni ellen olisi ensin antanut niiden tulla ja käsitellyt niitä. Edelleen kuulen paljon kommentteja, että minun pitää hallita tunteitani enemmän ja en voi antaa niiden johtaa. Tiedän että en annakkaan, vaan että tällä hetkellä olen prosessin tunne-vaiheessa. Joskus siinäkin saattaa kestää hetki, mutta en jää siihen jumiin niinkuin kävisi jos tukahduttaisin ne tunteet. Olen oppinut suodattamaan kommentit kun tiedän itse missä seison ja kuka olen. Jos tunnen jotain, se ei tarkoita että olen tunteiden orja. Jos tunnen jotain, se ei tarkoita ettenkö luota Jumalaan. Jos tunnen jotain, se ei tarkoita etten pysty hallitsemaan tunteita tai että tunteet hallitsisivat minua. Jos tunnen, se tarkoittaa että olen kyseisen prosessin tunnevaiheessa, jonka jälkeen pystyn siirtymään eteenpäin. En aio skipata tunteiden tuntemista koska ''feelings buried alive never die'' eli ''tunteet jotka on elävänä haudattu, ei kuole ikinä.'' Deal with your stuff people! Tämän opittuani tunsin itseni ensimmäistä kertaa vapaaksi.

Onko tunteellisuus vaikeaa? Monesti. Se usein tekee asioista monimutkaista ja on jatkuvaa mielenhallintatreeniä, kun hallinnoit tunteita, varsinkin jos on se aika kuukaudesta. Hormones are some serious business varsinkin tunne-ihmiselle! Loukkaannunko joskus epäloogisista asioista? Kyllä. Kiihdynkö joskus nollasta sataan sekunnissa? Definately. Paisuuko asioista kärpäsestä härkänen pään sisälä? Toisinaan. Tässä ei oo kuitenkaan mitään epänormaalia, ei mitään sairasta, ei mitään viallista. Vaan normaalia. Mä jatkuvasti otan mun ajatuksia vangiksi ja otan huomioon sen mitä tunnen, ja sen jälkeen ajattelen järjellä. Että mitä oikeasti tapahtuu, mikä on oikeasti totuus ja onko asiat niin huonosti kun miltä tuntuu. Ja jos se tunne on ylitsevuotavan vahva siinä hetkessä, niin laitan sen hetkeksi sivuun ja sitten kun olen rauhoittunut, teen tulkintoja ja määritelmiä peilaten tunteita faktoihin. Harjoittelen tätä joka päivä. Oon tullut pitkälle, mutta tiedän että välillä mokaan, ja tuun mokaamaan mun elämän loppuun asti koska en ole yli-ihminen ja se on täysin ok. Mutta joka kerta mä yritän uudestaan, eikä se ole niin vakavaa. Ei ole kyse persoonallisuushäiriöstä tai viallisuudesta, vaan tunteellisuudesta ja sen kanssa elämiseen opettelusta.

Tunteellisuus on kaunis asia. Pystyt ymmärtämään niin paljon asioita tunteiden kautta. Kaikelle ei ole loogista selitystä, kaikkea ei osata selittää loogisesti, sinä vain jotenkin pystyt ymmärtämään koska olet tunteellinen. Sinulla on herkkyyttä ja empatiaa, ja pystyt kohtaamaan ihmisiä super hoitavalla ja eheyttävällä tavalla, koska olet tunteellinen. Pystyt käsittelemään asoita ja pitämään sydämesi auki, koska olet tunteellinen. Pystyt käymään asoita läpi eikä sinulle jää patoutumia, ja puhdistut henkisesti, koska olet tunteellinen. Niin kauan kun tukahdutin tunteet, junnasin samassa kohtaa enkä päässyt eteenpäin. Vasta kun annoin itselleni luvan tuntea, pystyin liikkumaan eteenpäin. Pystyt rakastamaan ihan erityisellä tavalla, koska olet tunteellinen. Koet ihanat asiat tuhatkertaisesti. Tunteellisuudessa on miljoona ihanaa puolta ja valitsen ottaa niistä kaiken irti. En enää aio olla tunteellisuuden uhri. Olen tunne-älykäs, tunteellisesti lahjakas, iloinen, onnellinen, empaattinen, ymmärtävä ja viisas. Olen näitä asioita koska olen tunteellinen. Ja arvatkaa mitä?

Jokainen meistä on tunteellinen.











torstai 20. lokakuuta 2016 | 12.18

Se kerta kun 60-vuotias mies tarttui vaginaani

...Tanssimassa oli myös vanhempi pariskunta, noin 60-vuotias mies ja nainen. He alkoivat tanssimaan ympärillämme ja yhtäkkiä tunsin jonkun kouraisevan takapuoltani. Raivostuin ja huusin miehelle ja käskin häntä lopettamaan. Hän nauroi. Jatkoin tanssimista ja eipä aikaakaan kun joku taas kouraisi takapuoltani, mutta myös....

Rakastatteko tekin provosoivia otsikoita? Kerron tarinan ja toisenkin tähän liittyvästä epäonnekkaasta tapahtumasarjasta mutta alustan ensin vähän.

Selasin uutisia ja törmäsin uutisesta toiseen artikkeleita jotka käsittelivät seksuaalista häirintää. Älyn jättiläinen Donald Trump nosti aivopieruillaan kissan pöydälle jälleen kerran hänen rehenneltyään naisten ahdistelusta. Mielestäni on kaksi syytä miksi ihmiset eivät yleisesti ottaen pidä tätä ongelmana yhteiskunnassamme. Ensimmäinen syy on tiedostamattomuus. Seksuaalinen häirintä ja seksismi ovat niin syvällä kulttuurissa, ettei niihin tule kiinnittäneeksi huomiota.

''Naiset kasvavat kulttuuriin, jossa seksismin eri muodot ovat niin sisäänrakennettuja, etteivät edes naiset itse niitä välttämättä tunnista. Naisiin ehdollistunut miesten miellyttämisen tarve sokaisee monet sekoittamaan seksuaalisen häiriköinnin imarteluksi, eikä tilanteisiin liittyvää ahdistusta osata välttämättä jäsentää.''
Misogony  is so last season - iltalehti

Ja tietysti aivan paras ja legendaarisin kommentti mieheltä keskusteltaessa asiasta on ''Aijaa, no mä en kyllä oo huomannu että naiset kohtais  hirveesti seksuaalista häirintää/seksismiä/sovinismia.''

...Voisikohan johtua vaikka siitä että sinä et ole nainen? Just a thought.

Toinen syy on uhrin syyllistäminen ja se itsensä eli seksismi.
''Pojat on poikia'', ''Joo mut ei kaikki miehet'', ''Älä nyt oo tosikko se on vaa läppää'', ''Sul on vaa huono huumorintaju'', ''Kylläpäs sä pienestä säikähdät''

Kyllä, totta on että ei kaikki miehet. Mutta tarpeeksi monta miestä että aivan joka ikinen nainen maan päällä on jossain vaiheessa elämää (ja yleensä läpi koko elämän) kohdannut seksuaalista häirintää tai seksismiä.
Kyllä, totta on että ei kaikki miehet. Mutta tarpeeksi monta miestä että aivan joka ikinen nainen on jossain vaiheessa elämää kokenut olonsa pelokkaaksi, turvattomaksi ja ahdistuneeksi jonkun miehen (ja yleensä useamman) toimesta.
Kyllä, totta on että moni heitto voi olla vitsi, mutta siinä vaiheessa kun on muutama erittäin ahdistava ja epämiellyttävä kokemus takana, sua ei tippaakaan kiinnosta että joku uuno palauttaa sut siihen ahdistavaan tunnelmaan joka sulla sillon kerran työpaikalla oli kun sun pomo päätti käyttää hyväkseen ääneensanomattomia työsuhde-etuja.
Pojat on poikia, totta, mutta tytöt ovat myös tyttöjä ja teidän pitäisi jättää heidät rauhaan.

Joillekkin naisille näitä kokemuksia sattuu enemmän ja toisille vähemmän, mutta jokaiselta niitä löytyy. Se ei edes liity mihinkään ulkoiseen tekijään, vaan on täysin sattumanvaraista (joten ei kommenttiakaan siitä että mitä sulla oli päällä!!! Sillä ei ole mitään merkitystä!). Minulle näitä on kertynyt sen verran että voisin vaikka kirjan kirjoittaa pelkästään näistä kokemuksista, tielleni on sattumoisin osunut aivan hiton monta punaniskaa. Kokemuksia on lukemattomia, kourimista, huutelua, ehdottelua, ahdistelua, seuraamista, yms yms yms.... Kerron teille viisi erilaista kokemusta seksuaalisesta häirinnästä omasta elämästäni.

1. Muistan kun 16-vuotiaana lukiossa jakson vaihtuessa aloitin uuden kurssin. Ensimmäisen tunnin aikana huomasin miten vanhempi miesopettaja tuijotti silmiinpistävästi rintojani. Palatessani seuraavalle tunnille hän pyysi että vaihtaisin paikkaa eteen.

2. Olin tulossa kaverin luota kotiin, ja koko bussimatkan näin kun kolmekymppinen suomalainen mies tuijotti minua. Kun hän huomasi että aijoin jäädä pysäkillä pois, hänkin alkoi tekemään lähtöä. Livahdin keskiovesta ja oli jotenkin sellainen kutina että nyt pitää kävellä nopeasti. Ajattelin että olenko nyt aivan vainoharhainen, että minusta tuntuu että minua seurataan. Yritin vähän kiemurrella kaduilla ja katsoa että seuraako mies minua todella. Kyllä seurasi, aivan epäilemättä. Kuulin takanani kuinka askeleet tulivat lähemmäs ja lähemmäs ja yritin kävellä vielä kovempaa. Kadut olivat pimeitä ja tyhjiä ja minulle alkoi iskeä pakokauhu. Parhain kuvaus sille fiilikselle mikä minulla oli, on ''se tunne kun sä tiedät että sua saalistetaan''. En uskaltanut kävellä kotiin asti koska pelkäsin hänen saavuttavan minut tai näkevän missä asun, niin päätin nopeuttaa kävelyä vielä ja yrittää livahtaa lähikauppaan missä olisi ainakin myyjä. Yhtäkkiä askeleet ja hengitys kuului aivan takaani, välissämme oli enää metri tai kaksi ja siinä vaiheessa päätin ottaa jalat alle ja juoksin lähikauppaan. Turvassa. Mutta tästä eteenpäin melkein joka ilta kaveripoika sai kunnian saattaa minut illalla kotiin.

3. Muistan kotibileissä kun viisi tuttua poikaa piirittivät minut, pitivät minusta kiinni ja naureskellen yrittivät riisua minulta vaatteet, samalla he heittivät läppää siitä kenen kanssa olisin harrastanut seksiä. Rimpuilin irti ja juoksin nurkan taakse itkemään.

4. Kotimatkalla Rautatientorilla näin kun eräs mies hymyili minulle sillä epämiellyttävällä tavalla jonka kaikki naiset tietävät, ja alkoi seuraamaan minua. Kävelin sporapysäkille mahdollisimman nopeasti ja mies sopeutti askeleensa tahtiini ja oli koko ajan metrin päässä aivan takanani. Kun pysähdyin pysäkille hän kääntyi puoleeni niin että kasvojemme välissä oli ehkä muutama sentti ja hän maukaisi. Käännyin pois ja onneksi tämä ymmärsi yskän eikä jäänyt luokseni, hän siirtyi vastakkaiselle pysäkille toisen blondin luo. Tämä kerta oli poikkeuksellisen onnekas.

5. Back in the day kun vielä kävin tanhuamassa paikallisessa juottolassa, krebasin ystäväni kanssa tanssilattialla. Tanssimassa oli myös vanhempi pariskunta, noin 60-vuotias mies ja nainen. He alkoivat tanssimaan ympärillämme ja yhtäkkiä tunsin jonkun kouraisevan takapuoltani. Raivostuin ja huusin miehelle ja käskin häntä lopettamaan. Hän nauroi. Jatkoin tanssimista ja eipä aikaakaan kun joku taas kouraisi takapuoltani, mutta myös vyötäröäni ja rintojani. Nyt huusin todella vihaisena miehelle ja käskin häntä lopettamaan. Hän nauroi. Jatkoin vieläkin tanssimista, joskin äärimmäisen tuohtuneena ja sitten tunsin kun iso vapiseva miehen käsi hapoo haarovälissäni ja tarttuu rajusti kiinni alapäähäni, eikä hän päästänyt irti. Hän tarttui niin kovasti kiinni vaginaani että se sattui ja minun täytyi rimpuilla otteesta irti koska hän ei päästänyt irti! Minut täytti niin sanoinkuvaamattoman syvä ahdistus, turvattomuus, voimattomuus, viha ja raivo, että siinä kohtaa naksahti päässä ja hyökkäsin hänen kimppuunsa, ja mies vaan nauroi, ja hänen kumppaninsa myös! Taoin miestä nyrkeillä raivoissani kyyneleiden valuessa poskilla koska olin niin vihainen, minulta ryöstettiin päätösvalta omasta vartalostani ja koskemattomuudestani! Mies vaan nauroi ja nauroi ja nauroi...

Nämä olivat kaikki omia kokemuksiani, totuudenmukaisia ja liioittelemattomia, autenttisia kokemuksia elämäni varrelta, eivätkä tässä ole edes ne rajuimmat. Ja näitä on miljoonia. Ja näitä on jokaisella naisella. Nämä kokemukset johtavat epätoivon, ahdistuksen, turvattomuuden ja voimattomuuden tunteisiin. Susta tuntuu, että toi mies voi tehdä sulle ihan mitä vaan se haluaa etkä sä voi sille yhtään mitään. Susta tuntuu ettei sulla ole hallintavaltaa sun omasta kropasta tai elämästä. Susta tuntuu kuvottavalta ja likaiselta vaikka et ole tehnyt mitään väärin. Nämä kokemukset saa sut pälyilemään ympärille kun kävelet himaan ja syö sun luottamuksen miespuolisiin tuttuihin. Onneksi näistä kokemuksista voi toipua ja antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, mutta ei se ole helppoa. Eikä se poista sitä että meillä on ongelma.

Meillä on oikea, huomionarvoinen massiivinen ongelma. Älä kuittaa oikeaa ongelmaa heittämällä kepeitä kommentteja huumorintajuttomuudesta tai muusta. Älä viittaa kintaalla koska et ole itse kokenut vastaavaa. Naisten vastaus seksismille on feminismiliike, (joka on johtanut kärjistetyissä tapauksissa miesvihaan, that's not good, we stand for equality of both sexes) mutta me emme muuta kulttuuria ennen kuin myös miehet päättävät ottaa ongelman vakavasti ja suojella naisiaan ja muuttaa omia ajattelutapojaan.  Me emme muuta kulttuuria ennen kuin kohtaamme omat ajatuksemme ja uskomme aitoon miehen ja naisen tasa-arvoon, miehet ja naiset. Me pystymme muuttamaan kulttuuria. Viimeisen sadan vuoden aikana olemme saaneet naisille äänioikeuden, siunauksen työntekoon kotitöiden sijaan tai lisäksi, hyväksytyn aseman työyhteisössä, yms yms yms. Me pystymme saamaan naisille myös yhteiskunnan jossa ei tarvitse pelätä miehiä.

Me tarvitsemme yhteiskunnan jossa naisten ei tarvitse pelätä miehiä.




Ida Erämaa












keskiviikko 16. maaliskuuta 2016 | 5.25

Middlemist red


Middlemist red flower on maailman harvinaisin kukka. Se on kaunis ruusua muistuttava vaaleanpunainen kukka ja sitä pitää erityisesti vaalia ja suojella jotta sen olemassaolo säilyisi.

''That the Middlemist's Red survives today is conservation success story. "It's the importance of getting as many people as possible to ensure they stay with us on this Earth," Fiona Crumley, the head gardener at the Chiswick House told the BBC.''

On lottovoitto syntyä Suomeen. Jos olisin syntynyt Somaliassa tai vaikka Intiassa, olisin naisena tuomittu kärsimään aivan silmitöntä sadismia ja väkivaltaa sukupuoleni tähden. Minua olisi luultavasti aivan epäinhimillisesti kidutettu jo lapsena silpomalla sukupuolielimeni tunnistamattomaksi, niin että koko elämäni kärsisin kamalasta tuskasta. Vanhempani luultavasti pitäisivät minua pakkotyössä, myisivät minut seksiorjaksi tai vaimoksi montakymmentä vuotta vanhemmalle miehelle ollessani noin kymmenen vuoden vanha. Ensimmäinen seksikokemukseni olisi raiskaus ja tuottaisi aivan käsittämätöntä tuskaa, sillä minut on ommeltu umpeen, ja mies joutuu leikkaamaan minut auki ennen kuin voisi tyydyttää tarpeensa. Olen vain kymmenen, mutta sieluni on kuollut jo kauan sitten. Yhteisössäni en ole mitään. En saa käydä koulussa, en saa ansaita elantoani, en saa päättää omasta elämästäni tai ruumiistani. Olen olemassa vain ollakseni orja miehille. Olin sitten prostituoitu tai naimisissa, koen päivittäin väkivaltaa ja raiskaamista. Ja kipua. Paljon kipua. Sieluni kuoli jo kauan sitten. Saan ensimmäisen lapseni 11-vuotiaana. Minulla ja lapsellani on vähemmän ikäeroa kuin minulla ja miehelläni. Minun pitäisi vain olla kiitollinen siitä että olen elossa, sillä isäni valitsi antaa minun elää. Naapurin perhe on tappanut jo kaksi tyttövauvaa, heillä on nyt yksi poika. Eräs intialainen sananlasku kertoo, että tyttövauva on kuin kastelisi naapurin puutarhaa. Minun pitäisi olla kiitollinen että sain elää, mutta sieluni on kuollut jo kauan sitten. 

Tämän tekstin kirjoittaminen on tuottanut minulle henkilökohtaisesti äärimmäisen suurta tuskaa, ja sen sanominen tuntuu maailman typerimmältä asialta sen rinnalla mistä kirjoitan. Jokainen yllä luettelemistani asioista on tapahtunut miljoonille tytöille ympäri maailmaa. Miksi kirjoitan tästä? Koska kun on syntynyt länsimaassa, alkaa pitämään asioita kuten koulutus, valinnanvapaus ja koskemattomuus itsestäänselvyytenä. Sitten kun ajaudut puolivahingossa tutkimaan asioita enemmän, totuus iskee vasten kasvoja. Mutta yksi sydän muuttui sen järkytyksen keskellä. Yhden päivän aikana suurimmaksi unelmakseni nousi muutto auttamaan jonnekkin jossa tytöt tarvitsevat apua kipeimmin. Olen varma että jonain päivänä unelmani toteutuu. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään muuta annettavaa kuin sanani. Mutta pelkät sanat avasivat minun sydämeni, niin toivon, että nämä sanat voivat avata jonkun toisen.
Meillä, joille esimerkiksi koulutus on itsestäänselvyys, on velvollisuus auttaa niitä, joille se ei ole.
Tyttöjen kouluttaminen on sijoitus joka koituu koko maailmalle parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi.

Olen kerännyt tähän alle tietoa lapsiavioliitoista, naisten sukupuolielinten silpomisesta, naisten ja tyttöjen ihmisarvosta maailmalla ja siitä miten tyttöjen kouluttaminen olisi ratkaisu kaikkeen. 


Aaia, 13, Pakistan. Aaia kihlattiin 13-vuotiaana koska hänen perheellään ei ollut varaa pitää häntä koulussa. Aaian äiti, joka oli mennyt naimisiin 14-vuotiaana, kuitenkin vastusti kihlausta ja sai pysäytettyä avioliittoaikeet. Aaia on nyt takaisin koulussa ja hänen äitinsä toimii paikallisena aktivistina lapsiavioliittoja vastaan.
Kuva: Plan international

Tilastoja:
- Maailmassa on 200 miljoonaa silvottua tyttöä
- 97% somalinaisista on silvottu
- Ruotsissa 47% Lähi-idästä tulleista tytöistä on silvottuja
- Maailmassa on 700 miljoonaa (joka kolmas) alaikäisenä naitettua naista
- 15 miljoonaa tyttöä naitetaan alaikäisenä vuosittain
- Intiassa Rajasthanin osavaltiossa 15% lapsimorsiamista ovat alle 10-vuotiaita.
- Lapsiavioliittoja on eniten Nigerissä, jossa 76% naisista on naitettu alaikäisenä
- Köyhissä maissa alle 15-vuotiaiden tyttöjen yleisin kuolinsyy on synnytys
- 90% teiniraskauksista tapahtuu lapsiavioliitoissa
- 80% ihmiskaupan uhreista on naisia
- 75% AIDS-tartunnoista Saharan eteläpuoleisissa valtioissa - naisilla
- Maailmassa on 774 miljoonaa lukutaidotonta joista 2/3 on naisia
- 72 miljoonaa alakouluikäistä lasta ei pääse kouluun, joista 57% tyttöjä
- 22 000 lasta kuolee nälkään joka päivä
- 80% maailman väestöstä elää alle kymmenellä dollarilla päivässä
- Joka toinen lapsi maailmassa elää köyhyydessä
- Maailmassa on 121 miljoonaa lasta, jotka eivät pääse kouluun
- 150 000 000 tyttöä joutuu seksuaalisen väkivallan uhriksi joka vuosi
- 50% seksuaalisesta väkivallasta maailmassa tapahtuu alle 15-vuotiaille tytöille

Faktoja lapsiavioliitoista:
- Lapsimorsiamet eivät saa kouluttautua ja näin ollen todennäköisesti tulevat elämään köyhyydessä ja aina riippuvaisena perheestä/aviomiehestä.
- Lapselta riistetään päätäntävalta omaan elämäänsä ja vartaloonsa. (Seksuaalisuus, haluaako lapsia, haluaako käydä koulussa, haluaako työpaikan; kaikki päätökset morsiamen elämästä kuuluvat aviomiehelle)
- Lapsimorsiamet jotka synnyttävät alle 15-vuotiaana kuolevat 5 kertaa todennäköisemmin synnytyksessä kuin lähemmäs parikymppiset naiset. Heidän lapsensa eivät välttämättä selviä ensimmäisestä elinvuodestaan. 
- Lapsimorsiamet ovat kykenemättömiä kieltätytymään seksistä tai käyttämään ehkäisya ja näin ovat suuressa riskissä saada HIV/AIDS-tartunta.
- Lapsiavioliitot ovat lailla kiellettyjä suurimmassa osassa maailmaa, mutta laista ei piitata koska perinteet ovat niin syvällä kulttuurissa. 
- Lapsimorsiamet kohtaavat todennäköisesti väkivaltaa avioliitossaan, ja yleensä
ensimmäinen seksikokemus on raiskaus.

Lapsiavioliitot maailmalla:





kuvat: Girls not brides, Plan international

Faktoja naisten sukupuolielinten silpomisesta
Miksi tyttöjä leikataan?
- Varmistaakseen tytön neitseyden aviovuoteeseen asti
- Säädellääkseen tytön seksuaalisuutta ja halukkuutta tekemällä seksistä 
kivuliasta, näin ennaltaehkäistään naisen uskottomuutta.
- Koska naisen sukupuolielimiä pidetään likaisina. Kun ne leikataan pois, 
niin naisesta tulee puhdas. Leikkaamaton nainen vastaa kulttuurissaan huoraa, 
ja on kelvoton menemään naimisiin.
- Tyttöjen silpominen ei ole sidonnainen uskontoon, vaikka sitä esiintyy eniten muslimiyhteisöissä. 
- Kouluttamattomien ja köyhien naisten tyttäret silvotaan todennäköisemmin
- Kulttuurista riippuen tytöt silvotaan joko pienenä lapsena tai teini-iässä
- Suurin osa silpomisista tapahtuu 28 Afrikan maassa, mutta osa muutamissa Lähi-Idän ja Aasian maissa mm. Jemen, Oman, Arabiemiraatit, Malesia ja Indonesia.

kuva: Unicef



Mitä naisten sukupuolielinten silpomisessa tapahtuu?
Riippuen alueen tavasta ja kulttuurista naisen sukupuolielimet silvotaan eri tavalla joko partaterää tai lasinsirpaletta käyttäen, ilman kivunlievitystä uhrin ollessa täysin hereillä. Lievimmässä menetelmässä klitoriksen huppua haavoitetaan tai se leikataan pois, brutaaleimmassa menetelmässä eli infibulaatiossa koko klitoris, ulommat ja sisemmät häpyhuulet leikataan irti, ja aukko ommellaan kiinni lukuunottamatta pienenpientä aukkoa jota kautta virtsa ja kuukautisveri pääsee poistumaan. Toimenpide on äärimmäisen kivulias ja aiheuttaa erittäin runsasta verenvuotoa, sillä naisten sukupuolielimissä sijaitsee paljon verisuonia ja hermopäätteitä. Toimeenpiteestä toipuminen kestää useita viikkoja, joista osan tytön jalat ovat sidottu yhteen. Tytöt kärsivät yleensä komplikaatioista ja tulehduksista kuten verenmyrkytys, verenhukka, kipusokki ja muut jälkiseuraukset. Näistä voi seurata lapsettomuutta, kivuliaat kuukautiset ja virtsaamisvaikeuksia. Tytöt voivat kuolla kipuun tai verenhukkaan. Synnytykseen liittyy vakavia riskejä ja seksuaalisen mielihyvän tunteminen on lähes mahdotonta. Tytön mennessä naimisiin aviomies leikkaa hääyönä naisen auki partaterällä tai tunkeutuu tyttöön väkisin.

Katso suomalaisen valokuvaajan kuvakooste silpomisseremoniasta Kenialaisessa kylässä:
http://www.vuodenlehtikuvat.fi/category/vuoden-ulkomaan-reportaasi/

Naisten arvo maailmalla
- Köyhissä maissa perheet yleensä myyvät tyttärensä joko prostituutioon tai vaimoksi tai pitävät lasta pakkotyössä tullakseen toimeen. Tyttöjen naittaminen nähdään myös tytön tulevaisuuden turvaamisena, koska omillaan tytön arvo yhteiskunnassa on nolla, ja tytön on lähes mahdotonta pärjätä ilman huolenpitäjää, joka on joko isä, veli, poika tai aviomies.
- Bangladeshilaisia lapsia pyydettiin kertomaan syitä, miksi heidän yhteisössään tulee mennä naimisiin. ’’Miehet menevät naimisiin saadakseen nuoren tytön, seksiä, myötäjäisrahat ja kumppanin. Tytöt menevät naimisiin saadakseen turvatun elämän.’’ 
- Lukuunottamatta länsimaita, naisilla ei ole ihmisarvoa. Naiset ovat taakka yhteiskunnalle ja perheelle, ja ovat olemassa tuottaakseen miehille mielihyvää ja lapsia. Naiset ovat avioliiton kautta laillisesti miesten orjia, ja miehillä on lupa tehdä naisille mitä haluavat, ja päättää kaikki asiat koskien naisen elämää. Miehillä on oikeus rikkoa naisten ihmisoikeuksia, koskemattomuutta ja tehdä väkivaltaa perheensä naisille tulematta tuomituksi. Naisen koulutus nähdään turhana ja tarpeettomana. 
- Muslimiyhteisöissä naisia voidaan syyttää aviorikoksista ja muista häpeällisistä asioista ilman minkäänlaista näyttöä. Jos nainen (pätee miehiinkin) jollain tavalla tuottaa häpeää perheelleen, perhe on velvollinen kostamaan kunniansa vuoksi, kostaminen tapahtuu yleisesti mm. kivittämällä, pahoinpitelemällä, heittämällä happoa syytetyn päälle tai kasvoille, kiduttamalla tai jopa murhaamalla. 
- Naimaton tyttö nähdään jatkuvana häpeän tuottamisen uhkana perheelle.
- Nainen nähdään taloudellisena taakkana, ja tyttövauvoja abortoidaan ja tapetaan ensimmäisen elinvuoden aikana niin paljon, että esimerkiksi Intiassa paikoittain 1000 poikaa kohden on 700 tyttöä.

Ihmiskauppa maailmalla:



Kuvat: YK


Naisten kouluttaminen
Mitä jos saisimme koulutettua enemmän tyttöjä?
- Jos kaikki Afrikan naiset kävisivät koulun loppuun asti, voisimme vähentää synnytyskuolemia 70% 
- Jos kaikki naiset kävisivät alakoulun, lasten kuolemat vähenisivät 15%
- Jos kaikki naiset kävisivät yläkoulun, lasten kuolemat vähenisivät 50%
- Jos kaikki naiset kävisivät alakoulun, 1,7 miljoonan lapsen ei tarvitsisi kokea aliravitsemusta ja nälkäkuolemaa
- Jos kaikki naiset kävisivät yläkoulun, 12 miljoonan lapsen ei tarvitsisi kokea aliravitsemusta ja nälkäkuolemaa
- Jos kaikki naiset kävisivät yläkoulun Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja Etelä, ja Länsi-Aasiassa, teiniraskaudet vähenisivät 60%
- Jos kaikki naiset kävisivät yläkoulun, lasten syntyvyys ja kuolleisuus laskisi puolella. 
- Jos kaikki naiset kävisivät yläkoulun, lapsiavioliitot vähenisivät 2/3 verran.
- Pakistanissa alakoulun käyneet naiset ansaitsevat 51% siitä mitä miehet ansaitsevat.
- Pakistanissa yläkoulun käyneet naiset ansaitsevat 70% siitä mitä miehet ansaitsevat.
- Brasiliassa naisten työllisyys nousee 50% jos he ovat käyneet alakoulun, 60% jos he ovat käyneet myös yläkoulun. 
- Kouluttaminen valtuuttaa tyttöjä taistelemaan sukupuolisyrjintää vastaan
- Tytöt ja naiset joita on koulutettu tiedostamaan omat oikeutensa, ovat itsevarmempia puolustamaan vapauttaan tehdä omat päätökset koskien omaa elämää. He parantavat omaa ja lastenta terveyttä ja selviytymistodennäköisyyttä ja ovat kelpuutettavia työntekijöitä. 
Kouluttamalla tyttöjä voidaan vähentää lapsiavioliittoja, sukupuoliväkivaltaa, perheväkivaltaa ja ihmiskauppaa. Tämä tarkoittaisi parempaa elämää tytöille, ja turvallisempaa, terveellisempää ja menestyvämpää maailmaa kaikille.



Tutustu kohtiin paremmin täällä:


Tytöt ovat kuin maailman harvinaisin kukka. Tytöt tarvitsevat koko maailman panosta selviytyäkseen. Kuinka kauan maailma voi hyväksyä että osassa maailmaa naisen arvo ei ole sen suurempi kuin kotieläimen? Tämä ongelma koskee jokaista, vaikka olisitkin vain yksi suomalainen tyttö jonka ei tarvitse murehtia näistä asioista omassa elämässään. Sua tarvitaan. Vaikka et mitään muuta pystyis tarjoamaan kun sun sanat. Niitä tarvitaan.

Ida Erämaa



Katso nämä dokumentit:
Girl rising
Desert flower (elokuva)
He named me Malala
Blood brother
Honor diaries
Saving face
Born into brothels
The world before her
Girl killers
The day that my god died
The cut

Lähteet:
WHO 
Girls not brides
Unicef
Sosiaali- ja terveysministeriö
Väestöliitto
Unesco
YK
Girl rising
Plan international
Global issues
Malala fund

torstai 7. tammikuuta 2016 | 3.07

MARVEL series///Agent Peggy Carter make up tutorial


Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!
Joululomalla syvennyin lapsuuteni suurimman rakkauden pariin, eli sarjiksiin. Katsoin myös liudan
Marvel-leffoja, sarjoja, spin-offeja yms ja siitä keksinkin yhdistää kaksi lempparijuttuani!
Eli, esittelen teille marvel-meikkitutoriaalisarjan. Oon superinnoissani tästä ja mulla on
valmiiksi suunniteltuna jo neljä tutoriaalia, ja jos ja kun keksin lisää marvel-aiheisia meikkilookkeja
niin teen näitä tutorialejakin varmasti lisää.

Ensimmäisenä vuorossa on lempi marvel-elokuvastani Captain Americasta tuttu agentti Peggy Carter.
Kannattaa muuten tsekata Peggyn oma spin-off sarja 'Agent Carter' it's awesome. Peggy on mun lempparisivunäyttelijä näissä leffoissa niin hän saa myöskin esiintyä ensimmäisenä näissä tutoissa. :)

/Tuotteet/
Eyes:
ABH Dip brow pomade, taupe
Urban Decay primer potion
Wecareicon korostuspuuteri, vaalein sävy
MAC Gesso
MAC Blanc type
MAC Omega
MAC Swiss chocolate
Loreal contour kohl white
Ruskea meikkikynä
Rimmel glam liquid liner
Lumene blueberry mascara
falsies
Face:
Fit me meikkivoide, 110
MAC Pro longwear concealer, NC15
Lumene shine&redness eliminating powder
Lightinteboxista ostettua varjostusväriä (ei merkkiä)
Samasta paketista korallista poskipunaa
MAC mineralize skin finish soft&gentle
Lips:
MAC Ruby Woo










Mitäs tykkäsitte? Kuka on teidän lemppari marvel-hahmo? :)

torstai 17. joulukuuta 2015 | 1.04

Jouluinen juhlameikki!


I'm back with a decent tutorial!
Tein vähän tuollaisen pronssisen smoky eyen, sopii erinomaisesti sinisille silmille koska lämpimät oranssin ja pronssin sävyt ovat sinisen vastavärejä. Tää meikki sopii kyllä hyvin muillekkin silmienväreille mutta jos haluat voit vaihtaa sävyt mitä käytin sellaisiin sävyihin mitkä sopii paremmin omalle silmien värillesi. :)

Tuotteet:
Eyes-
ABH dip brow pomade sävyssä taupe
Fit me meikkivoide (pohjustajana)
Wecareicon korostuspuuteri vaalein sävy (kulmaluu)
MAC Gesso (mattavalkoinen)
MAC Blanc type (mattabeessi)
MAC Omega (mattavaaleanruskea)
MAC Swiss chocolate (mattamahonginruskea)
Coastal scents 252 sävyn paletista käytin mattamustaa ja kahta pronssista sävyä
Rimmel glam liquid liner
Lumene blueberry mascara
Loreal khol valkoinen eyeliner
Face-
Fit me meikkivoide sävy 110
MAC pro-longwear concealer sävy NC15
Lightinthebox- verkkokaupasta ostettu varjostuspaletti (ruskea silmissä ja varjostuksissa)
MAC mineralize skinfinish sävyssä Soft&gentle
Lips-
MAC Lady danger






maanantai 16. marraskuuta 2015 | 9.00

Random barbisysteemi


Sup guys! I told you I'm back joten täs ois uunituore tutoriaali tällasesta smokeyeye+barbipinkkisysteemi yhdistelmähommasta... (Älä kysy.)

Eyes:
Kulmaluu: wecareiconin korostuspuuteri (vaalein sävy)
Sisänurkka: MAC forgery
Ruskeat: MAC omega ja swiss chocolate
Musta: Sleek

Lips:
MAC Saint Germain





keskiviikko 4. marraskuuta 2015 | 5.12

Sateinen Fiskars


Hei vaan!
Oon innostunu syksyisestä luonnosta (käykää vilkasee mun instagramia joka on 
pullollaan syksyn värejä), siispä eräänä lokakuisena sunnuntaina nappasin kamerani, tein spotify soittolistan indiefolkista (mun lemppari genre, uuh miten nannaa) ja lähdin roadtripille Fiskarssiin.
Fiskars on pienenpieni idyllinen pikkukylä Raaseporin kunnassa joka kattaa yhden päätien, Siwan, joen ja vanhoja historiallisia pikkutaloja, putiikkeja ja pari tehdasta. Fiskars on vähän niinku designerkylä, sinne on monta taiteilijaa päätynyt asumaan ja perustamaan oman putiikkinsa. Fiskarsin luonto poikkeaa normi suomalaisesta luonnosta, siellä on paljon lehtipuita ja mitä lähemmäs ajaa keskustaa niin sitä enemmän tuntuu että ois just tullu johonkin ulkomaille. Kaikin puolin ihan mielettömän kaunis kylä, varmaan mun lempparipaikka Suomessa. Jos Fiskars ei olisi niin kaukana pk-seudusta (vajaa 2h ajo) niin voisin vallan mainiosti kuvitella asuvani siellä joku päivä. 


Mä diggaan tällasista aivot narikkaan- reissuista. Mä viihdyn yksin ja tykkään duunailla juttuja ihan ittekseni. Pienempänä kävin Fiskarssissa aika usein. Juoksentelin pitkin ihania metsiä ja joen pientareita, talvi-öinä höyryävä joki näytti taianomaiselta, muistan vieläkin kaikennäköisiä seikkailuja Fiskarssissa, joka nyt tällä kertaa tuntui kummasti niin paljon pienemmältä kuin viimeksi. Tää sunnuntai-päivä oli oikeesti tosi ihana. Lallattelin kurkku suorana autossa ja ihailin syysmaisemia. Käppäilin pitkin Fiskarssin polkuja ja napsin kuvia, tänne palaan ehdottomasti uudestaan kun on lumi tullut! Ja varaan enemmän aikaa, nyt pääsi pimeä yllättämään. Kylmät sävyt ihastuttaa mua valokuvauksessa tällä hetkellä niinkun näistä otoksista varmasti huomaa.
Kannattaa ehdottomasti vierailla Fiskarssissa, ja tuli vaan mieleen, että tää ois ihan mielettömän hyvä treffipaikka jos tykkää jutella ummet ja lammet ja elämäkerrat läpi, ensin ajomatka ja sit kävelyretki idyllisessä historiallisessa pikkykylässä ja luonnossa. Just saying! 


Kuvat by minä



perjantai 30. lokakuuta 2015 | 2.00

BAMBI IS BACK FOR HALLOWEEN!


Helou!
No tiedän tiedän, täällä blogissa oon pitäny hiljaiseloa enemmän tai vähemmän päälle vuoden.
Nyt oon kuitenkin elämäntilanteessa löytänyt sopivan ajankohdan herättää tää mukava harrastus eloon uudelleen. Tässä teille siis halloween tutoa :)

Shockwaves hiusvaha
Punainen ja musta kasvomaali
Vanulappuja
Tekoverta
Musta luomiväri

Löydät kaikki tuotteet marketista, tekoverta saa lelukaupoista, joistain askartelupuodeista ja naamiaiskaupoista (mm. punanaamio)





Malli: Simple Grey Variant © Koodikielellä